Joulu tuli ja meni enkä edes tajunnut. Ei kyllä ole yhtään semmonen Suomalainen joulu fiilis. Joulu on ehkä pahin aika vaihtarille. Se on tosi perhe keskeinen juhla kaikkialla maailmalla ja vaikka perhe täällä onkin ihana ja avosydäminen, sitä tuntee silti olevansa vähän yksinäinen. Onneksi täällä on niin erilaista kun Suomessa, että paha ikävä ei pääse iskemään. Jouluna olisi paha olla Suomen kaltaisessa maassa ja oikeasti tuntea, että on joulu. Mä vietin siis mun joulun 30 asteessa Mindossa, joka on siis 2 tuntia Quitosta alaspäin. Oltiin mun host-abuelon talolla kaikkien mun host-maman sisarusten perheiden kanssa. Lähdettiin 24 päivä aamulla ajamaan ja nukuinkin koko matkan Amarun eli mun pikkuveljen kanssa autossa. Perillä alettiin laittamaan ruokaa salsan soidessaa taustalla. Ruoka oli kyllä hyväää! Syötiin riisiä, niinkun aina, tosi hyvää savustettua lihaa (yleensä täällä syödään jouluna kalkkunaa) ja salaattia. Se oli hyväää! Koko ilta tanssittin salsaa ja kuuntelin jeesus höpötystä. Suomessa joulu on materialistinen verrattuna tähän. Lapset saa ehkä 2 pakettia ja on ihan onnellisia niistä. Annoin Amarulle pienen spiderman lego paketin ja se rakensi ja leikki sillä koko yön. Jeesuksen syntymä on se juttu. Ihmiset on uskovaisia ja käyvät viikonloppusin kirkossa. Olen onnellinen, että mulla on nuori perhe ja saan olla ihan rauhassa epäuskossa. Mutta jotkut vanhemmat äitit on kyllä vähän päällekäyviä ja tuomitsevia jos kritisoi yhtään jeesuksen oppeja. Rukoillaan siis perheessä aina ennen ruokaa ja jos ollaan lähössä autolla pidemmälle. Jouluna rukoiltiin joka välissä. Jeesuksen syntymä on täällä siis syy miksi joulua juhlitaan. Suomessa se ei enään näy vahvasti.
Tämmösissä maisemissa siis vietin joulun:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti