Pääsiäistä

Tässä teille linkki videoon Quiton pääsiäisparaatista. Se on jumalaa palvovien juttu, eli centro historicossa joka vuonna kokoontuu tuhansia ihmisiä kärsimään jeesuksen lailla. He laittavat liilat lakanat päälle ja kävelevät paljain jaloin monta tuntia auringon paahteessa. He eivät syö mitään ja jotkut ruoskii itsensä verille. Tämän jutun tarkotuksena on jotenkin ylistää jeesuksen tekemiä uhrauksia ja päästä lähemmäksi Jumalaa. Tämä tapahtuma oli ensimmäinen josta voin sanoa , että en tykkää täällä. Se on tosi karua katsottavaa kun ihmiset ottaa pieniä lapsia mukaan ja moni lapsia pyörtyilee ja voi kuollakin paisteeseen. Vaihdossa ollessa on niin paljon helpompi kohdata kaikki jutut avoimin mielin ja kuunnella ja opetella, mutta tää meni asioihin, joita mä en enää kyennyt ottamaan avoimesti vastaan.

 

Tässä linkki:

 

https://www.youtube.com/watch?v=2JT7I3rGVjI

Täällä ihmiset on siis tosi katolilaisia. Ja taisinkin äitille yhdessä skype puhelussa sanoa, että kun tuun kotiin niin en halua kuulla vuoteen yhtäkään sanaa jeesuksesta. Mulle on tosi okei uskoa mihin ikinä haluaa, kun hyväksyy muut uskonnot ja ihmiset, mutta täällä jotkut ihmiset on niin syvällä uskossaan, että ne sokaistuu kaikelta muulta. Ennen kun tulin tänne saatoin ehkä välillä miettiä oisiko jumalan olemassa olo mahdollista. Nyt voin sanoa, että olen täysin ateisti ja uskon biologiaan ja  tieteisiin. Sanoin vahingossa alkuvuodesta pienesti mun mielipidettä uskonnosta mun isovanhempien kuullessa ja sen jälkeen olen pitänyt suuni tiukasti supussa. Joten tämä osa kulttuurista jää multa varmaan omaksumatta.

+18

Tuli sitten täys-ikäsyys saavutettua. Eihän me minnekkään baariin lähetty ,niin kun oltais Suomessa tehty. Mä oon vielä lääke kuurilla viimeviikosta,jonka vietin sairaalassa ja jouduttiin menemään koululle illalla. Olin siis 6 yötä sairaalassa tipan päässä, koska en pystynyt syömään mitään ja pahimpana päivänä en edes puhumaan ilman, että vedet valuu silmistä. Mulla oli angina de Vincent, eli jonkunlainen hinkuyskän sukulaistauti. Kukaan ei oikeen tiedä mistä mä sen nappasin, mutta luultavasti mun vastustuskyky vähän heikkeni kaikkien ongelmien takia, mitä meillä on nyt täällä ollut vastaanottavan järjestön kanssa. On ollut paljon tunteita ja selvittelyä. Kerron tarkemmin kun tilanteet on vähän rauhottunut.

Mutta kyllä mulla silti ihan kivat synttärit oli. Koulussa meijän luokkalaiset lätsäs mulle kakun naamaan, niinkun täällä on perinne tehdä  ja vedettiin sormilla sitten kakkua tunneilla. Poikia lyödään aina vyöllä takamukselle, niin monta kertaa kun on vuosia, mutta tytöiltä tää perinne jää pois. Koulun jälkeen lähettiin kavereiden kanssa syömään ravintolaan ja ne toi mulle sielläkin kakkua. Mentiin meidän kasvis-syöjä porukan kanssa liha ravintolaan, koska minä, hendrik ja jose haluttiin lihaa. Muut toi omat ruuat toisista paikoista. Suomessa jos haluaa saada hyvää lihaa, pitää maksaa semmonen 20 euroa, joten rakastan käydä suömässä liha paikoissa täällä. Hyvä pihvi maksaa suunnilleen 10 dollaria.

Tosiaan mentiin sen jälkeen tosi tylsään vanheimpainiltaan koululla ja en oikseestaan tajunnut miksi meidän edes piti siellä olla. Mutta vietettiin loppuilta koululla. Lauantaina mentiin syömään mun perheen kanssa ja illalla meidän sukulaisia tuli synttäri teelle. Ja mun 7 vuotias serkku piti mulle tanssi esityksen. Se oli söpö!

Tanssiesitys

Mun pieni gluteeniton synttärikakku (Pihla huomaa kynttilät)

Kakkusota Mishelin kaa

Okei kaiken sairaalahässäköiden ja synttäreiden jälkeen ollaan pikkuhiljaa palailtu normaaliin arkeen taas. Olen koittanut ettiä mulle crossfit salia, mutta en tiiä jos se on nyt joku trendi täällä, koska ne on ihan älyttömän kalliita. Joten alotan ehkä kahen viikon päästä seinäkiipeilyn Jorisin kanssa. Löydettiin yksi ihan kiva paikka, tosin vähän kaukana meistä, mutta ei se mitään.

 Seuraavalla viikolla  on myös semana santa, eli pääsiäis viikko niin meillä on muutama päivä koulusta vapaata. En ole varma haluanko mennä, mutta täällä tehdään sama kun espanjassa, eli torstaina ihmiset lähtee kävelemään kantaen ristejä ja kärsien päivän. Sinäänsä olisi ihan kiva mennä katsomaan tää osa kulttuuria, mutta monet sanoo, että se on tosi karu tapahtuma. Katotaan uskallanko mennä. Sinne kuolee pieniä lapsia joka vuosi, koska niiden vanhemmat haluaa niiden oppivan jumalasta. Näin syvällä jotkin ihmiset ovat niiden uskossaan, että laittavat lapsensa kärsimään kuumuuteen päiväksi Jos menen niin kerron millasta oli!

Kirjottelen lomalla lisää! Mutta kaikki on hyvin!

Suhteita ja elämää

Tosiaan enään kolme ja puoli kuukautta tätä lystiä jäljellä. Aika vaan kulkee. Toisaalta tuntuu, että oon ollut täällä jo vuoden kun ajattelee kuinka hyvin tunnen paikat ja kuinka hyvin oon itelleni tänne uuden elämän luonut. Toisaalta tuntuu hullulta ajatella miksi halusin lähteä vaihtoon. Miksi haluan luoda uuden elämän toisella puolella maapalloa ja kun aika koittaa, kääntää vaan selän ja jättää kaikki minkä on tänne rakentanut. Se on kuitenkin yksi tarkoitus tässä vuodessa ja se vahvistaa ihan älyttömästi. Mulla on kuitenkin käynyt alyttömän hyvä tuurikin kaiken suhteen mitä on eteen tullut. Ensimmäisenä tulee mun perhe. Mulla ei tosiaan voisi olla näin hyvä vuosi jossain muussa perheesä. Mun perheeseen siis kuuluu Natalia ja Santiago, jotka perjaatteessa on mun vanhemmat, mutta meillä on enemmänkin kaveri pohjainen suhde. Meillä ei ole niin paljoa ikäeroa, että voisin kutsua niitä vanhemmiksi. Santiago on musiikin tuottaja ja meidän talossa pyörii muusikoita pitkin viikkoa. Välillä se on vähän ärsyttävää kun ne on soittamassa myöhään yöllä, mutta se on sen verran harvoin, että ei sillä ole niin paljon väliä. Natalia on valokuvaaja ja käy kuvaamassa joskus, mutta tällä hetkellä on kotona mun veljien kanssa. Mulla on siis 6 ja puoltoista vuotiaat pikkuveljet. Ne on ihania. Aluksi oli vähänn kiusallista isomman kanssa, koska en ymmärtänyt mitä se puhuu mulle, mutta nyt katellaan jo leffoja yhessä ja se tulee ampumaan mua jollain leikkiaseilla. Pienempikin on ottanut mut hyvin perheeseen ja nukahtelee aina mun syliin. Eli meillä on tosi normaalit sisarus suhteet mun pikkuvelijen kanssa.

Mulle on kehittynyt myös kaksi tiivistä kaveriporukkaa. Paikalliset ja vaihtarit. Meidän vaihtariporukassa jota sanotaan enemmänkin perheeksi on me suomalaiset Kristinan kanssa, 3 saksalaista Naemi, Hendrik ja Joris ja 2 kanadalaista Bianca ja Anatole. Itse asiassa viime viikolla meidän porukkaan liittyi Marhta Saksasta ja saa nähä kuinka kauan menee että saadan se mukaan meidän juttuihin. Ollaan jo tiivistytty niin paljon että kukaan ei oikeen välitä mitä sanoo toisille ja käyttäydytään oikeasti kun perhe. Meillä oikeestaan oli pieni sisarus väittely kristinan kanssa yksi päivä siitä kuka saa käyttää konetta ja kävellään vaan toistemme kaapeille pöllimään herkkuja ja vaatteita. Kaikki meistä on ihmisiä jotka ei olisi ikinä tutustunt toisiinsa jos meillä ei olisi sama taival. Se on oikeastaan kiva koska meillä riittää puhuttavaa.

Paikallisista kavereista läheisimpiä ovat liz, mishell ja sofia, joiden kanssa olen samalla luokalla. Laitoinkin pari kuvaa aikaisemmin. He ovat ne joiden kanssa puhutaan turhia asioita ja tylsistytään yhdessä tunneilla. Mishellin kännykkä on täynnä selfieitä tunnilta ja keksitään aina jotain viihdykettä. Olen kaikista eniten tekemisissä niiden kanssa koulussa. Koulun ulkopuolella hengailen vuoden vanhempien kanssa, joihin olen nyt vasta tutustunut enemmän. Meidän luokalla jotkut on 16 -15 vuotiaita ja ihan tosi mukavia tyyppejä, mutta mennään vähän eri aaltopituuksilla. Sanotaanko että näille ihmis biologian ja anatomian tunnit on mahdottomia pitää kun koko luokka räkättää maha kippurassa. Suomessakin olen aika kypsä nuori, joten olen enemmän samalla tasolla vuoden vanhempien kanssa täällä. 

Kolmosien kanssa enemmän pidetään hauskaa kun keskustellaan syvällisiä. Niistä monet ovat vähän puolituttuja joiden kanssa voin jutella bussissa ja olla porukalla. Ne on ne joiden kanssa menen Santiagon keikoille ja hengailen viikonloppuisin. Ihanaa porukkaa ja varmaan vähän ajan päästä musta tulee niidenkin kanssa vielä parempia kavereita. Jose on myös kolmosella, eli valmistuu tänä vuonna. Läheisimmät tietääkin jo enemmän, mutta Jose on siis mun poikaystävä ja oikeastaan paras kaveri. Vietetään tosi paljon aikaa ja kierrellään paikkoja minkä ehitään. Mulla on hyvät suhteet myös sen perheeseen ja menenkin sinne aina leipomaan herkkuja kun meillä ei ole kotona uunia.  

Tämmöset on siis mun kaveriporukat ja mun elämä täällä.  Mun täytyy olla itestäni ylpeä, että olen saanut tän kaiken kasaan. Ihania ihmisiä lähipiiri täynnä. Myös Suomessa! Senkin olen oppinut, kuinka rakas ja ihana mun perhe, kaverit ja tuttava piiri siellä toisella puolella on. Teitä on ikävä!

 

;

Martha,Kris, Naemi, Joris, Minä ja Hendrik

 

 

Jose, minä, Kris ja Joris

 

 

Mishell, Liz ja Mavy

 

Mä ja Jose

 

Minä, Liz, Mishell ja Sofia