Kylmästä Lämpimään: Suhteita ja elämää

Tosiaan enään kolme ja puoli kuukautta tätä lystiä jäljellä. Aika vaan kulkee. Toisaalta tuntuu, että oon ollut täällä jo vuoden kun ajattelee kuinka hyvin tunnen paikat ja kuinka hyvin oon itelleni tänne uuden elämän luonut. Toisaalta tuntuu hullulta ajatella miksi halusin lähteä vaihtoon. Miksi haluan luoda uuden elämän toisella puolella maapalloa ja kun aika koittaa, kääntää vaan selän ja jättää kaikki minkä on tänne rakentanut. Se on kuitenkin yksi tarkoitus tässä vuodessa ja se vahvistaa ihan älyttömästi. Mulla on kuitenkin käynyt alyttömän hyvä tuurikin kaiken suhteen mitä on eteen tullut. Ensimmäisenä tulee mun perhe. Mulla ei tosiaan voisi olla näin hyvä vuosi jossain muussa perheesä. Mun perheeseen siis kuuluu Natalia ja Santiago, jotka perjaatteessa on mun vanhemmat, mutta meillä on enemmänkin kaveri pohjainen suhde. Meillä ei ole niin paljoa ikäeroa, että voisin kutsua niitä vanhemmiksi. Santiago on musiikin tuottaja ja meidän talossa pyörii muusikoita pitkin viikkoa. Välillä se on vähän ärsyttävää kun ne on soittamassa myöhään yöllä, mutta se on sen verran harvoin, että ei sillä ole niin paljon väliä. Natalia on valokuvaaja ja käy kuvaamassa joskus, mutta tällä hetkellä on kotona mun veljien kanssa. Mulla on siis 6 ja puoltoista vuotiaat pikkuveljet. Ne on ihania. Aluksi oli vähänn kiusallista isomman kanssa, koska en ymmärtänyt mitä se puhuu mulle, mutta nyt katellaan jo leffoja yhessä ja se tulee ampumaan mua jollain leikkiaseilla. Pienempikin on ottanut mut hyvin perheeseen ja nukahtelee aina mun syliin. Eli meillä on tosi normaalit sisarus suhteet mun pikkuvelijen kanssa.

Mulle on kehittynyt myös kaksi tiivistä kaveriporukkaa. Paikalliset ja vaihtarit. Meidän vaihtariporukassa jota sanotaan enemmänkin perheeksi on me suomalaiset Kristinan kanssa, 3 saksalaista Naemi, Hendrik ja Joris ja 2 kanadalaista Bianca ja Anatole. Itse asiassa viime viikolla meidän porukkaan liittyi Marhta Saksasta ja saa nähä kuinka kauan menee että saadan se mukaan meidän juttuihin. Ollaan jo tiivistytty niin paljon että kukaan ei oikeen välitä mitä sanoo toisille ja käyttäydytään oikeasti kun perhe. Meillä oikeestaan oli pieni sisarus väittely kristinan kanssa yksi päivä siitä kuka saa käyttää konetta ja kävellään vaan toistemme kaapeille pöllimään herkkuja ja vaatteita. Kaikki meistä on ihmisiä jotka ei olisi ikinä tutustunt toisiinsa jos meillä ei olisi sama taival. Se on oikeastaan kiva koska meillä riittää puhuttavaa.

Paikallisista kavereista läheisimpiä ovat liz, mishell ja sofia, joiden kanssa olen samalla luokalla. Laitoinkin pari kuvaa aikaisemmin. He ovat ne joiden kanssa puhutaan turhia asioita ja tylsistytään yhdessä tunneilla. Mishellin kännykkä on täynnä selfieitä tunnilta ja keksitään aina jotain viihdykettä. Olen kaikista eniten tekemisissä niiden kanssa koulussa. Koulun ulkopuolella hengailen vuoden vanhempien kanssa, joihin olen nyt vasta tutustunut enemmän. Meidän luokalla jotkut on 16 -15 vuotiaita ja ihan tosi mukavia tyyppejä, mutta mennään vähän eri aaltopituuksilla. Sanotaanko että näille ihmis biologian ja anatomian tunnit on mahdottomia pitää kun koko luokka räkättää maha kippurassa. Suomessakin olen aika kypsä nuori, joten olen enemmän samalla tasolla vuoden vanhempien kanssa täällä.

Kolmosien kanssa enemmän pidetään hauskaa kun keskustellaan syvällisiä. Niistä monet ovat vähän puolituttuja joiden kanssa voin jutella bussissa ja olla porukalla. Ne on ne joiden kanssa menen Santiagon keikoille ja hengailen viikonloppuisin. Ihanaa porukkaa ja varmaan vähän ajan päästä musta tulee niidenkin kanssa vielä parempia kavereita. Jose on myös kolmosella, eli valmistuu tänä vuonna. Läheisimmät tietääkin jo enemmän, mutta Jose on siis mun poikaystävä ja oikeastaan paras kaveri. Vietetään tosi paljon aikaa ja kierrellään paikkoja minkä ehitään. Mulla on hyvät suhteet myös sen perheeseen ja menenkin sinne aina leipomaan herkkuja kun meillä ei ole kotona uunia.

Tämmöset on siis mun kaveriporukat ja mun elämä täällä. Mun täytyy olla itestäni ylpeä, että olen saanut tän kaiken kasaan. Ihania ihmisiä lähipiiri täynnä. Myös Suomessa! Senkin olen oppinut, kuinka rakas ja ihana mun perhe, kaverit ja tuttava piiri siellä toisella puolella on. Teitä on ikävä!

;