Monet varmaan tietääkin, mitä täällä on tapahtunut ja odottavat mun tekstiä. Kerron kuitenkin vielä niille, jotka ei ole telkkaria katsonut tai lehteä avannut. Lauantai iltana seitsemän aikoihin monen Ecuarorilaisen elämä muuttui totaalisesti, kun maanjäristys iski rannikolle. Tarkemmin Esmeraldan provinssiin, jossa mäkin olin kuukausi sitten lomailemassa. Lopullinen järistyksen voimakkuus jäi 7.8, joka on siis jo tosi hyvän kokonen tärähdys.
Tossa ylhäällä vasemmalla on Esmeraldas ja mä asun Pichinchassa tuolla minne on merkattu tähti. Koko Esmeraldan ja Manabin alueet on täysin tuhoutunut. Yhteensä 6 provinssia hätätilassa rannalta katsotuna. Talot ja sillat sortu. Tällä hetkellä kuolleita on yli 400, mutta määrä nousee koko ajan kun ihmisiä tunnistetaan ja löydetään raunioista. Ihmiset menettäneet kotinsa, perheensä ja omaisuutensa. Uutisissa pyörii koko ajan järkyttävää katsottavaa. Nyt on päällä zunami varoitus, mutta paikallisten tiedotusten mukaan se ei ole todenäköistä. Toivotaan niin!
Mä olin tapahtumahetkellä leffassa Josen kanssa. Kun järistys alkoi, tuntui kirjaimellisesti siltä, että penkki lähtee alta. Pimeessä huoneessa tunnelma tiivisty tosi nopeasti. En eka tajunnut kuinka iso juttu se oli, koska meillä on tullut pienempiä järistyksiä parina viime kuukautena, joten olin jo tottunut. Lauantainen oli samanlainen kun ne, mutta se ei vaan loppunut ja voimistu koko ajan. Ihmiset leffateatterissa alkoivat rukoilemaan, jotkut itkemäänkin ja kaikki koitti soitella perheelle ja tutuille. Kenttä meni, joten kukaan ei saanut puheluita läpi. Siitä vasta alko suurempi paniikki. Mäkin aloin tajuamaan 5 minuuttia järistyksen jälkeen kuinka vakava tilanne oli, kun kuulin, että voimakkuus oli 6.5. Oli jännää mennä ulos teatterista soittamaan, kun oli ollut pimeässä huoneessa ja ei ole mitään hajua miltä ulkona näyttää. No kadutkan oli täynnä ihmisiä, koska vastapäätä oleva kauppakeskus evakuoitiin, kuten kaikki muutkin isommat julkiset rakennukset. Soitettiin siinä ihmiset läpi, että kaikki on hyvin. Ollaan kyllä onnekkaita, että järistys ei yltänyt niin voimakkaana quitoon asti ja meillä on vielä katto päänpäällä.
Mutta mun on pakko nostaa hattua kaikille Ecuadorilaisille, jotka eivät joutuneet järistyksen uhriksi. Kaikki ihmiset ovat täysillä auttamassa omaa maatansa ylös. Joka ikinen ihminen on penkonut vaatteet vaatekaapistaan ja käynyt kaupassa ostamassa ruokaa lahjoitettavaksi. Mäkin olin sunnuntaina pakkaamassa ruokaa ja vaatteita pahvilaatikoihin lähetettäväksi rannikolle. Yhtäkkiä Ecuadorilaisista tuli yksi iso perhe ja kaikki pystyvät ajattelemaan itsensä kärsivien asemaan. Ihania sydämellisiä ihmisiä. Se tulee esiin tämän kaltaisissa tilanteissa. Jokaiset koulut kerää luokittain päivittäistavaroita lähetettäväksi. Jokainen työpaikka ja joka perhe.
Vaikka tilanne Ecuadorissa on vakava, mun tilanne täällä jatkuu samana. Jatkan vuoteni loppuun käymällä normaalisti koulussa. Osallistun luultavasti vapaaehtoistöihin ja jatkan kiipeilyä. Eli mua ei olla lähettämässä kotiin, jos nyt ei yllätä tulivuori tai zunami. Kirjottelen pian taas lisää!
