Navidad en Ecuador

Joulu tuli ja meni enkä edes tajunnut. Ei kyllä ole yhtään semmonen Suomalainen joulu fiilis. Joulu on ehkä pahin aika vaihtarille. Se on tosi perhe keskeinen juhla kaikkialla maailmalla ja vaikka perhe täällä onkin ihana ja avosydäminen, sitä tuntee silti olevansa vähän yksinäinen. Onneksi täällä on niin erilaista kun Suomessa, että paha ikävä ei pääse iskemään. Jouluna olisi paha olla Suomen kaltaisessa maassa ja oikeasti tuntea, että on joulu. Mä vietin siis mun joulun 30 asteessa Mindossa, joka on siis 2 tuntia Quitosta alaspäin. Oltiin mun host-abuelon talolla kaikkien mun host-maman sisarusten perheiden kanssa. Lähdettiin 24 päivä aamulla ajamaan ja nukuinkin koko matkan Amarun eli mun pikkuveljen kanssa autossa. Perillä alettiin laittamaan ruokaa salsan soidessaa taustalla. Ruoka oli kyllä hyväää! Syötiin riisiä, niinkun aina, tosi hyvää savustettua lihaa (yleensä täällä syödään jouluna kalkkunaa) ja salaattia. Se oli hyväää! Koko ilta tanssittin salsaa ja kuuntelin jeesus höpötystä. Suomessa joulu on materialistinen verrattuna tähän. Lapset saa ehkä 2 pakettia ja on ihan onnellisia niistä. Annoin Amarulle pienen spiderman lego paketin ja se rakensi ja leikki sillä koko yön. Jeesuksen syntymä on se juttu. Ihmiset on uskovaisia ja käyvät viikonloppusin kirkossa. Olen onnellinen, että mulla on nuori perhe ja saan olla ihan rauhassa epäuskossa. Mutta jotkut vanhemmat äitit on kyllä vähän päällekäyviä ja tuomitsevia jos kritisoi yhtään jeesuksen oppeja. Rukoillaan siis perheessä aina ennen ruokaa ja jos ollaan lähössä autolla pidemmälle. Jouluna rukoiltiin joka välissä. Jeesuksen syntymä on täällä siis syy miksi joulua juhlitaan. Suomessa se ei enään näy vahvasti.

 

Tämmösissä maisemissa siis vietin joulun:

 

 

 

 

Ihana Suomi

Itsenäisyyspäivä meni jo, mutta tiesin, että jokainen seurailee mekkoja niin tarkasti, että voin olla pikkusen myöhässä tämän postauksen kanssa. Täällä ei seurailtu mekkoja, mutta Suomenlippu on korkealla joka päivä. Arvostus on varmasti yksi tärkeimmistä asioista mitä vaihdossa oppii! Kun näkee maailmaa ihan toisesta näkökulmasta, huomaa kuinka hyvin asiat on Suomessa. Kouluruoka ja koulutus on ihan huippuja, lääkäri palvelut, äityyslomat ja kaikki mitä hyvinvointivaltio pitää sisällään. Nostan suuresti hattua niille, jotka sen on saanut toimimaan ja on hurjaa, että jotkut haluavat sen itsekkyydellään ottaa pois. Joka bussireissulla täällä on joku nainen vauva kainalossa myymässä karkkeja 25 sentillä. Perus palkka on noin 300 dollaria kuussa ja koulumaksut hurjia. Kirjat pitää tietenkin ostaa ala-asteellekkin itse. Ei ole itsestäänselvää, että äiti menee aamulla herättämään lasta kouluun. Jos ei ole rahaa käydä koulua niin lapset otetaan mukaan töihin. Lapsia ei voi päästää kaduille leikkimään ja pelaamaan koripalloa ilman vanhempia. Suomalaisena ei uskoisi, että leikkiminen kadulla voi olla vaarallista ja olen iloinen, että lapsena sain juosta pitkin pihoja leikkimässä keppihevosilla ja juoksemassa pulkkamäkeä ylös minkä ehdin.  Olen ylpeä Suomalainen.

 

Silti vaikka vaikuttaa, että Suomessa on kaikki hyvin ja muut maat pitää sitä ihanteena, johon koettaa pyrkiä, niin miksi ihmiset täällä on onnellisempia? He eivät saa puoliakaan niin paljon kun me saadaan Suomessa, mutta ovat huolehtivia, sydämmellisiä ja avoimia. He laittavat toisten edut omiensa edelle ja elävät onnellista elämää. En ole montaa töykeää ihmistä täällä nähnyt ja kaikki auttaa.

 

Olkaa ylpeänä suomalaisia ja arvostakaa pieniä asioita. Suomessa on kaikki paremmin kun hyvin ja siitä pitää nauttia, ei valittaa.

 

 

 

 

Viikonloppu

Nyt on taas aikaa kirjotella! Oon siis 3 päivää sairaslomalla koulusta. Luulin, että tähän viikonloppuun mahtuu paljon, mutta mahtukin enemmän. Perjantaina vietin illan kotona testailemassa kampauksia Lauantain sporttipäivää varten, missä olin siis Madrina. Eli joka luokalta valittiin "kaunein tyttö" edustamaan luokkaa ja mut punapäänähän laitettiin sinne. Sainkin tehtyä hienoja viritelmiä perjantaina, mutta mites sitten lauantaina aamulla kävikään, kun piti hetätä 4.30 laittamaan hiuksia, että ehtii 7 koululle. No havahduin johonkin ääneen ulkona noin 5.15 ja kiirehän siinä sitten tuli. Onneksi mulla on Kristina! Lähettiin koululle laittamaan mun hiuksia ja meikit tein taxissa matkalla koululle. Olin lainannut Danalta suoristimen, että voin laittaa kiharat ja kaikki, mutta lopulta väsättiin kikkurat kynillä ja lakalla koulun ällössä vessassa. No kukaan ei huomannut yhtään mitään ja sain kyllä kuulla koko loppu päivän siitä kuinka kaunis olen. Täydellistä.

 

 

Ecuadorilainen perinnetanssi

 

Ihanat Mishell, Liz ja Mavy

 

Erotatte varmaan meijän Blondiporukan

 

 

Ja tää päivä oli sporttikauden avajaispäivä, eli tästä päivästä lähtien meillä on koulussa luokkien välisiä matseja kaikissa lajeissa. No illaa sitten päikkäreitten jälkeen lähettiin kavereitten kanssa keilaamaan. Oli tosi kivaa, mutta mulla ei ole yhtään kuvia. Otan kameran aina vaan sillon mukaan kun on turvallista ja jos menen bussilla niin jätän suosiolla kotiin.

Sunnuntai olikin toinen päivä. Meillä piti olla thanksgiving dinner Danalla ja aamulla laitettiin Kristinan kanssa sinne ruokia, käytiin salilla ja chillailtiin. No kun päästiin Danalle niin mulle iski niin paha olo, että oli pakko lähteä kotiin! No aamuyöllä löysinkin itseni tiputuksesta rajun vatsataudin takia. Eli sunnuntai kului sairaalassa ja illalla toipilaana kotona. Tehtiin mun pikkuveljelle joulukalenteria ja mun kaverit tuli kattomaan, että olenko kunnossa ja toi kukkia. Joten nyt olen siis pari päivää sairaslomalla.

Marraskuu

Okei nyt on pakko sanoa, että ärsyttää! Kirjottelin teille kauhean listan kulttuurieroista, ja kun olin julkaisemassa sitä niin kaikki poistui... Eli ette nyt saanutkaan vaivalla tehtyä postausta, mutta lupaan kirjottaa teille joululomalla kunnon kulttuuriero kasan!

 

Mulla kuitenkin tällä hetkellä menee tosi hyvin ! Kaikki sanoo, että vaihdossa kasvaa henkisesti tosi paljon, mutta mun täytyy sanoa, että en oo kasvanut. Täällä lapset on niin lapsia ja vanhemmat on vastuussa kaikesta. Esimerkiksi terveystarkastukset ja koulun numerotkin pitää tulla hakemaan yhdessä äitin kanssa koululta. Suomessa Vanhemmat tulee ehkä kerran vuodessa käymään vanheimpainillassa jos sitäkään. Joten en oo ainakaan kasvanut, jos jotain on tapahtunut, niin oon oppinut elämään rauhassa päivä kerrallaan stressaamatta ja nauttimaan elämästä eritavalla. Viime kuukauteen on mahtunut isoja muutoksia ja niiden myötä ajatuksetkin on muuttuneet erilaisiksi. Kun ajattelee, että on jo 3 kk mennyt ja tajuaa kuinka vauhdilla aika täällä menee niin haluan elää päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta pienestä erilaisuudesta. Kun palaan suomeen osaan arvostaa ihan eritavalla kaikkea mitä mulla siellä on. Onhan se totta, että pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle. Arvostus siis kasvaa koko ajan. Myös koulua kohden. Yhen bilsantunnin jälkeen tajusin tänkin asian niin hyvin. En siis taas jälleen kerran ymmärtänyt mitään ja opin sillä tunnilla laittamaan hiukset kiinni kynällä ilman käsiä, joten mulla on ikävä sitäkin, kun pitää vääntää hiki hatussa esseitä Suomessa.

 

Niinkun sanoin niin aika menee nopeesti ja Galapagoksestakin on jo 3 viikkoa. Tähän 3 viikkoon on mahtunut halloween, arkea, koulua, presidentin vaaleja koulussa, kampanjoita ja hengailua! Tää on ihanaa kun nää ihmiset on niin täysillä mukana kaikessa. Jos suomessa on joku pukeutumispäivä niin tuskin edes puolet on pukeutunut mitenkään, mutta täällä otetaan kaikki tosissaan, mikä on super kivaa. Ei olla niin totisia ja nolostuneita vaan vedetään täysillä.

Eli galapagoksen jälkeen meillä oli kaks vapaapäivää (yksikin tuntuu jo niin ihanalle) koska oli jonkun tärkeän kaupungin päivä ja kuolleitten muistopäivä. Kuoleitten muistopäivänä täällä periteinen ruoka on karhunvatukka keittoa, vähän kun smoothie, mutta lämmintä ja ukkeli leipää, jonka sisässä on hedelmiä. Tosi hyvää, niin kun kaikki ruoka täällä!!

Halloween ei ole niin iso juttu kun jenkeissä. Ihmiset juhlii aina kun on jotain juhlimisen aihetta, joten sitäkin juhlitaan siksi, koska ihmiset haluaa pitää hauskaa. Laitettiin siis kunnon maskeeraukset naamaan ja lähdettiin juhlimaan. Täällä bileet tarkoittaa tanssimista tanssimista ja tanssimista. Joten se on ihan eri asia kun Suomessa.  Salsaa saa kyllä tanssia niin paljon kun sielu vaan sietää! Ja oonkin oppinut jo aika paljon.

 

Viimeviikolla oli ohjelmaa koulussa, koska oli presidentin vaalit ja siis ne kampanjat mitkä ihmiset tekee ja koko koulu lähtee mukaan, on upeita. Ihmiset maalasi talomaalilla kädet täyteen kampanjan väreillä ja soitti musiikkia, hyppi, huusi ja lauloi. Haluun niin tän heittäytymiskyvyn Suomalaiseen kansaan. Kaikki on paljon hauskempaa kun ei ota niin tosissaan asiota. Mulla ois teille videoita, mutta en saa ladattua niitä tänne surkean nettiyhteyden takia. Katon jos saisin laitettua ne eri postauksessa!

 

Nyt mulla on ihan kauheesti ohjelmaa koko joulukuuksi, että katsotaan kuinka paljon ehdin kirjoittamaan. Tänä viikonloppuna meidän koulussa on siis urheilupäivä ja mut on valittu edustamaan meidän luokkaa seisomalla ja näyttämällä nätiltä. Jokaiselta luokalta siis valitaan mukamas kaunein tyttö, jonka pitää mennä kävelemään jonkun näköiseen kulkueeseen. Sen jälkeen on jotain pelejä ja tärkeitä tilasuuksia ja illalla uskoisin, että kokoonnutaan jonkun talolle. Sunnuntaina mennään danalle vaihtariporukalla syömään koska on thanksgiving. Tulossa myös reissu Mindoon, festarit, joulu ja muuta mukavaa! Kirjottelen kun ehin!



 



Tässä mun ihana vaihtariperhe

Käytiin yks päivä kattelemassa suloisia
pentuja

Galapagoos!!

 

 

Vihdoin pääsin sinne, missä vesi on ihan turkoosia, eläimet kirkkaaan keltasia ja missä on lukuisia täydellisiä autioita rantoja! Tätä odotin pitkään ja nyt se on nähty. Oli kyllä huippu reissu ja näkemisen arvoinen paikka. Turistejakaan ei ollut paljon, koska lokakuu. Oltiin siis ekana päivänä kattomassa kilpikonnnia semmosessa luonnonpuistossa. Toka päivä vietettiin rannalla, ja loput päivät kaikki laittoi niin peittävät vaatteet kun vaan pysty ja etsi varjoja. Oltiin vaan niin punasia ja kirottiin loppu viikko toisillemme kun sattu niin paljon. Ja oon luullut, että mun iho on kuoriutunut monta kertaa kun oon palanut, mutta oon näköjään luullu väärin, koska nyt tuntuu ihan käärmeeltä, joka tiputtaa nahkansa pois. en oo elämässäni ikinä palanut noin pahasti kahdessa tunnissa pilvisenä päivänä! Kolmantena ja neljäntenä päivänä oltiin veneilemässä ja kalastettiin ja snorklailtiin. Kalat on niin värikkäitä ja snorklatessa merileijonan poikaset tulee leikkimään ja uiskentelemaan vierelle. Kaikki muut näki myös haita, mutta mä jäin mielellään siinä vaiheessa veneeseen harjottamaan espanjan taitoja kapteenin kanssa. Suosittelen syvästi jokaista menemään tonne. Aivan upee paikka. Ja syy siihen miksi en kirjottanut tätä aikasemmin on se, että mut siis ryöstettiin 2 vko sitten bussissa ja siinä meni kännykkä, joten mulla ei oo nettiä. Joten ette tuu saamaan mua kiinni ennen kun saan uuden ja siinä saattaa kestää. On ollut tosi virkistävää elää ilman nettiä ja kännykkää ja ihmeellisen hyvin pärjään ja oon yllättynyt siitä, etten oo yhtään riippuvainen puhelimesta eikä mulla oo ees kauheen kiire saada uutta! Ois kyllä kiva saada laitettua kuvia instagramiin, että näätte vähän enemmän.

 

 

 

 

 

 

 

Ja hyvää halloweenia kaikille! saatatte ehkä saada jotain tekstiä tästä viikonlopusta jos saan aikaseksi.