Navidad en Ecuador

Joulu tuli ja meni enkä edes tajunnut. Ei kyllä ole yhtään semmonen Suomalainen joulu fiilis. Joulu on ehkä pahin aika vaihtarille. Se on tosi perhe keskeinen juhla kaikkialla maailmalla ja vaikka perhe täällä onkin ihana ja avosydäminen, sitä tuntee silti olevansa vähän yksinäinen. Onneksi täällä on niin erilaista kun Suomessa, että paha ikävä ei pääse iskemään. Jouluna olisi paha olla Suomen kaltaisessa maassa ja oikeasti tuntea, että on joulu. Mä vietin siis mun joulun 30 asteessa Mindossa, joka on siis 2 tuntia Quitosta alaspäin. Oltiin mun host-abuelon talolla kaikkien mun host-maman sisarusten perheiden kanssa. Lähdettiin 24 päivä aamulla ajamaan ja nukuinkin koko matkan Amarun eli mun pikkuveljen kanssa autossa. Perillä alettiin laittamaan ruokaa salsan soidessaa taustalla. Ruoka oli kyllä hyväää! Syötiin riisiä, niinkun aina, tosi hyvää savustettua lihaa (yleensä täällä syödään jouluna kalkkunaa) ja salaattia. Se oli hyväää! Koko ilta tanssittin salsaa ja kuuntelin jeesus höpötystä. Suomessa joulu on materialistinen verrattuna tähän. Lapset saa ehkä 2 pakettia ja on ihan onnellisia niistä. Annoin Amarulle pienen spiderman lego paketin ja se rakensi ja leikki sillä koko yön. Jeesuksen syntymä on se juttu. Ihmiset on uskovaisia ja käyvät viikonloppusin kirkossa. Olen onnellinen, että mulla on nuori perhe ja saan olla ihan rauhassa epäuskossa. Mutta jotkut vanhemmat äitit on kyllä vähän päällekäyviä ja tuomitsevia jos kritisoi yhtään jeesuksen oppeja. Rukoillaan siis perheessä aina ennen ruokaa ja jos ollaan lähössä autolla pidemmälle. Jouluna rukoiltiin joka välissä. Jeesuksen syntymä on täällä siis syy miksi joulua juhlitaan. Suomessa se ei enään näy vahvasti.

 

Tämmösissä maisemissa siis vietin joulun:

 

 

 

 

Ihana Suomi

Itsenäisyyspäivä meni jo, mutta tiesin, että jokainen seurailee mekkoja niin tarkasti, että voin olla pikkusen myöhässä tämän postauksen kanssa. Täällä ei seurailtu mekkoja, mutta Suomenlippu on korkealla joka päivä. Arvostus on varmasti yksi tärkeimmistä asioista mitä vaihdossa oppii! Kun näkee maailmaa ihan toisesta näkökulmasta, huomaa kuinka hyvin asiat on Suomessa. Kouluruoka ja koulutus on ihan huippuja, lääkäri palvelut, äityyslomat ja kaikki mitä hyvinvointivaltio pitää sisällään. Nostan suuresti hattua niille, jotka sen on saanut toimimaan ja on hurjaa, että jotkut haluavat sen itsekkyydellään ottaa pois. Joka bussireissulla täällä on joku nainen vauva kainalossa myymässä karkkeja 25 sentillä. Perus palkka on noin 300 dollaria kuussa ja koulumaksut hurjia. Kirjat pitää tietenkin ostaa ala-asteellekkin itse. Ei ole itsestäänselvää, että äiti menee aamulla herättämään lasta kouluun. Jos ei ole rahaa käydä koulua niin lapset otetaan mukaan töihin. Lapsia ei voi päästää kaduille leikkimään ja pelaamaan koripalloa ilman vanhempia. Suomalaisena ei uskoisi, että leikkiminen kadulla voi olla vaarallista ja olen iloinen, että lapsena sain juosta pitkin pihoja leikkimässä keppihevosilla ja juoksemassa pulkkamäkeä ylös minkä ehdin.  Olen ylpeä Suomalainen.

 

Silti vaikka vaikuttaa, että Suomessa on kaikki hyvin ja muut maat pitää sitä ihanteena, johon koettaa pyrkiä, niin miksi ihmiset täällä on onnellisempia? He eivät saa puoliakaan niin paljon kun me saadaan Suomessa, mutta ovat huolehtivia, sydämmellisiä ja avoimia. He laittavat toisten edut omiensa edelle ja elävät onnellista elämää. En ole montaa töykeää ihmistä täällä nähnyt ja kaikki auttaa.

 

Olkaa ylpeänä suomalaisia ja arvostakaa pieniä asioita. Suomessa on kaikki paremmin kun hyvin ja siitä pitää nauttia, ei valittaa.

 

 

 

 

Viikonloppu

Nyt on taas aikaa kirjotella! Oon siis 3 päivää sairaslomalla koulusta. Luulin, että tähän viikonloppuun mahtuu paljon, mutta mahtukin enemmän. Perjantaina vietin illan kotona testailemassa kampauksia Lauantain sporttipäivää varten, missä olin siis Madrina. Eli joka luokalta valittiin "kaunein tyttö" edustamaan luokkaa ja mut punapäänähän laitettiin sinne. Sainkin tehtyä hienoja viritelmiä perjantaina, mutta mites sitten lauantaina aamulla kävikään, kun piti hetätä 4.30 laittamaan hiuksia, että ehtii 7 koululle. No havahduin johonkin ääneen ulkona noin 5.15 ja kiirehän siinä sitten tuli. Onneksi mulla on Kristina! Lähettiin koululle laittamaan mun hiuksia ja meikit tein taxissa matkalla koululle. Olin lainannut Danalta suoristimen, että voin laittaa kiharat ja kaikki, mutta lopulta väsättiin kikkurat kynillä ja lakalla koulun ällössä vessassa. No kukaan ei huomannut yhtään mitään ja sain kyllä kuulla koko loppu päivän siitä kuinka kaunis olen. Täydellistä.

 

 

Ecuadorilainen perinnetanssi

 

Ihanat Mishell, Liz ja Mavy

 

Erotatte varmaan meijän Blondiporukan

 

 

Ja tää päivä oli sporttikauden avajaispäivä, eli tästä päivästä lähtien meillä on koulussa luokkien välisiä matseja kaikissa lajeissa. No illaa sitten päikkäreitten jälkeen lähettiin kavereitten kanssa keilaamaan. Oli tosi kivaa, mutta mulla ei ole yhtään kuvia. Otan kameran aina vaan sillon mukaan kun on turvallista ja jos menen bussilla niin jätän suosiolla kotiin.

Sunnuntai olikin toinen päivä. Meillä piti olla thanksgiving dinner Danalla ja aamulla laitettiin Kristinan kanssa sinne ruokia, käytiin salilla ja chillailtiin. No kun päästiin Danalle niin mulle iski niin paha olo, että oli pakko lähteä kotiin! No aamuyöllä löysinkin itseni tiputuksesta rajun vatsataudin takia. Eli sunnuntai kului sairaalassa ja illalla toipilaana kotona. Tehtiin mun pikkuveljelle joulukalenteria ja mun kaverit tuli kattomaan, että olenko kunnossa ja toi kukkia. Joten nyt olen siis pari päivää sairaslomalla.