sunnuntai 30. elokuuta 2015

Perillä!

Perillä ollaan!! Kirjotan tän nopeasti kännykällä niin saattaa olla jotain virheitä. Mutta oon hengissä ja kauheesta lentomatkasta selvitty! Eka lento meni nopeesti, mutta kauheessa nälässä. Tämmönen ruokavammanen kun oon, niin en saanut syödä koneen valikoimasta muuta kun banaania ja unohdin omat eväät jääkaappiin aamu sähläyksessä. Vierustoverit koneessa olivat kuitenkin mukavia. Kun päästiin pariisiin niin siitä alko juoksu! Tulin siis terminaali 2e ja Kolumbian lento lähti 2f. Kävelyyn terminaalien välillä piti mennä 10 minuuttia niin kuin suunnilleen menikin juosten. Turvatarkastukseen meni noin 15 minuuttia ja sillon huomasin, että boarding on jo alkanut ja portti on ihan toisessa päässä terminaalia! No tuli tehtyä kiva aamulenkki. Kaikki muut oli jo suunnilleen koneessa kun tulin. Pariisin koneen lähtö myöhästyi noin tunnilla jonkun teknisen vian takia, mutta se ei haitannut mun unia ja sain vihdoin ruokaa! Alkumatka meni muutenkin ihan mukavasti tomeran kolumbialais tädin vieressä. Mutta sitten sain eteeni Kolumbian maihintulo lappusen. Pakko myöntää, eettä tajusin vaan mihin pitää laittaa nimi ja kysymyksen oletko terroristi :D ei menny hirveen vahvasti, mutta onneks joku lentoemäntä tuli täyttämään tota mulle! Ei siinä vielä kaikki. Kun oltiin päästy hyvin matkaan niin yhtä miestä alkoi pyörryttämään, no sehän johti välilaskuun jollekkin pienelle saarelle väli-amerikassa, koska mies oli kuolemaisillaan. Toivottavasti hän selvisi ja pääsi hyvään hoitoon!! Ihmiset oli aika peloissaan koneessa, mutta rauhallisia onneksi. Kaikilla alkoi olemaan vaan nälkä ja kauhea jano. Kun päästiin Kolumbiaan niin lento oli lopulta 4 tuntia myöhässä. Onneksi oli sen verran pitkä vaihtoväli, että ehdin koneeseen! Loppumatka meni tosi hyvin!! 
Nyt olen nukkunut hyvät unet ja lähdetään kaupoille ostamaan mulle liittymää. 
Mun perhe vaikuttaa ihan super mukavalta, vaikka kielimuuri onkin korkea!! Kirjottelen muutaman päivän päästä lisää ekoista päivistä! 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Las días antes mi salida

Ihmiset ovat ne, jotka tekevät lähdöstä vaikeaa. Perhe, kaverit ja arki jää tänne. Se on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa! Tosi sekavat fiilikset kun kaikki muut on koulussa ja mä koetan miettiä puuttuuko vielä jotain, mitä pitäisi ostaa. Juhlittiin jo aikasemmin Parin kaverin läksiäisiä ja sillon tuli jo mietittyä, että en tiedä yhtään millaista elämä kuukauden päästä on. Nyt kun leivoin omiin läksiäisiini tarjottavia niin en voinut muuta sanoa kun, että jännittää ihan kamalasti! Lähinnä lento on nyt ekana mielessä, koska vaihtoaika Pariisissa on niin lyhyt, mutta vaikken jatkolennolle ehisikään niin kyllä mä perille pääsen. Haluisin jo niin lähteä, mutta ahdistaa jättää kaikki ihanat kaverit ja varsinkin poikaystävä. Kävin tosiaan maanantaina aamulla saattamassa Vaden kentälle ja oli ihan kamalaa sanoa heipat, mutta ehkä se on sen arvosta! Nyt kun on isoimmat itkut itketty niin enää ei itketä vaan haluan vaan nopeasti lähteä rapakon toiselle puolelle!!

Tässä muutamia kuvia viimisien viikkojen tapahtumista ja mun ihanista kavereista (teitä tulee ikävä!!)




USA - Ecuador











Vikat Suomi jutut ennen lähtöä!

Joo eli Läksiäisiä on tullu juhlittuu nyt paljon ja sauna ollut kovalla käytöllä!
Koitan ottaa yliannostuksen kaikesta suomalaisesta mitä mulle tulee luultavasti ikävä Ecuadorissa.
Jos kaikki menee suunnitellusti niin mun kone lähtee lauantai aamulla klo.7.30, mutta jännitystä lisää (ihan kun ei olisi jo tarpeeksi muutenkin) Ecuadorin keltainen kriisitila aktiivisen tulivuoren Cotopaxin takia. En siis voi lentää sinne, jos tulivuori syöksee tuhkaa korkealle. Keltaisen tilan ollessa päällä, ihmisten pitää suojata ihonsa ja silmät, sekä käyttää hengitysmaskeja. Kotoa pitää myös löytyä ensiapupakkaus, taskulamput, kynttilät, pensseleitä ( koska tuhkaa ei saa pestä vedellä pois) ja kaikkea muutakin tarpeellista. Tulivuori sijaitsee 50 km Quitosta mihin minun on siis tarkoitus mennä. Kriisitilasta huolimatta lennän sinne, jos lentoja ei ole peruttu.