Las días antes mi salida

Ihmiset ovat ne, jotka tekevät lähdöstä vaikeaa. Perhe, kaverit ja arki jää tänne. Se on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa! Tosi sekavat fiilikset kun kaikki muut on koulussa ja mä koetan miettiä puuttuuko vielä jotain, mitä pitäisi ostaa. Juhlittiin jo aikasemmin Parin kaverin läksiäisiä ja sillon tuli jo mietittyä, että en tiedä yhtään millaista elämä kuukauden päästä on. Nyt kun leivoin omiin läksiäisiini tarjottavia niin en voinut muuta sanoa kun, että jännittää ihan kamalasti! Lähinnä lento on nyt ekana mielessä, koska vaihtoaika Pariisissa on niin lyhyt, mutta vaikken jatkolennolle ehisikään niin kyllä mä perille pääsen. Haluisin jo niin lähteä, mutta ahdistaa jättää kaikki ihanat kaverit ja varsinkin poikaystävä. Kävin tosiaan maanantaina aamulla saattamassa Vaden kentälle ja oli ihan kamalaa sanoa heipat, mutta ehkä se on sen arvosta! Nyt kun on isoimmat itkut itketty niin enää ei itketä vaan haluan vaan nopeasti lähteä rapakon toiselle puolelle!!

Tässä muutamia kuvia viimisien viikkojen tapahtumista ja mun ihanista kavereista (teitä tulee ikävä!!)

USA - Ecuador

Vikat Suomi jutut ennen lähtöä!

Joo eli Läksiäisiä on tullu juhlittuu nyt paljon ja sauna ollut kovalla käytöllä!
Koitan ottaa yliannostuksen kaikesta suomalaisesta mitä mulle tulee luultavasti ikävä Ecuadorissa.
Jos kaikki menee suunnitellusti niin mun kone lähtee lauantai aamulla klo.7.30, mutta jännitystä lisää (ihan kun ei olisi jo tarpeeksi muutenkin) Ecuadorin keltainen kriisitila aktiivisen tulivuoren Cotopaxin takia. En siis voi lentää sinne, jos tulivuori syöksee tuhkaa korkealle. Keltaisen tilan ollessa päällä, ihmisten pitää suojata ihonsa ja silmät, sekä käyttää hengitysmaskeja. Kotoa pitää myös löytyä ensiapupakkaus, taskulamput, kynttilät, pensseleitä ( koska tuhkaa ei saa pestä vedellä pois) ja kaikkea muutakin tarpeellista. Tulivuori sijaitsee 50 km Quitosta mihin minun on siis tarkoitus mennä. Kriisitilasta huolimatta lennän sinne, jos lentoja ei ole peruttu.