Normi päivä

Mun elämä täällä koostuu arjesta. Te ootte saanut kuulla viime aikona kaikesta mitä ollaan puuhailtu täällä, mutta 80% mun elämästä on Ecuadorilaista normaalia perhe elämää. Sitä tulin tänne viettämään ja siitä opin parhaiten kaikki kulttuurin rikkaudet! Perhe on siis suuri osa vaihtovuotta ja tätä kulttuuria. Ne tutustuttaa uusiin ruokiin, opettaa kieltä, kertoo tavoista ja käytännöistä ja opastaa missä vain tilanteessa. Joten arki ja koko elämä täällä lähtee kotoa.

 

Joka arkipäivä herään tosi ärsyttävään herätyskelloon klo 5.04. Pääsen ihmeellisen hyvin sängystä ylös, vaikka ihan koomassa oonkin. Oon laittanut illalla vaatteet valmiiksi lattialle lojumaan, että voin vaan vetästä ne puoliunessa päälle. Paita menee yleensä pari kertaa juopon nappiin ja ripsari poskelle, mutta ei se mitään. Meikkaan siis vähäsen kouluun, mutta en paljoa. Oon tosi neutraali täällä ja mun hiuksetkin alkaa muuttaa väriään pikkuhiljaa. No pakkaan laukun ja laitan eväät mukaan, jonka jälkeen meen syömään aamupalaa. Teen itelleni joka aamu kaurapuuroa, että jaksan koulussa pienillä eväillä siihen asti kun tuun takasin kotiin. Ja se on muutenkin hyvä leivän korvike, koska oon gluteeniton. Näille kaurapuuro oli ihan uus juttu kun aloin tekemään sitä, mutta nyt mun yksi vuotias pikkuvelikin syö sitä.

Aamupalan jälkeen lähen bussipysäkille, jossa nään Kristinan. Yleensä vaihellaan takkeja bussia odotellessa. Mulla ei oo siis sportti hupparia ja kristinalla ei oo bleiseriä ja ollaan onneksi eri luokillla niin voidaan lainata toisiltamme! Bussit täällä tulee millon sattuu. Näillä ei oo käytössä mitään aikataulua, mutta ne kulkee sen verran hyvin, ettei mitään aikataulua edes tarvitse. Ihmiset käyttää tosi paljon busseja, minkä takia aamuissa onkin välillä jännittämistä, että ajaako bussit ohi vai ottaako kyytiin. Joskus siis joudutaan ottamaan taksi jos bussit on liian täynnä. Ja se on ihan normaalia jos ihmiset roikkuu bussin ovissa. Ollaan ajoissa koululla jos kuullaan Ecuadorin kansallislaulu bussissa ( osaan jo melkeen ulkoa). Kun päästään koululle niin kokoonnutaan yleensä vaihtareiden ja muutamien paikallisten kanssa istuskelemaan ja rupattelemaan kuulumisia. Kun kello on 06.50 meidän koulun inspectora kävelee ylös ja yhtäkkiä kaikki käytävät tyhjenee. Se kuvaa hyvin kuinka paljon ihmiset siitä tykkää. Ja siitä alkaa tylsyys joka kestää 14.15 asti. Opiskelen yleensä espanjaa ja teen mitä keksin. Matikan ja kemian tunneilla pystyn oikeesti tekemäänkin jotain ja labra. Se on kivaa ! ollaan siis opeteltu ottamaan verikokeita ja kattomaan veriryhmiä. Mutta joo koulussa on 2x20 min välkkää, joka on aivan liian vähän ja tunneilla meinaa kyllä silmät mennä kiinni.
Kun kello soi 14.15 niin rynnätään suoraan ulos. Joinain päivinä olen jonkun kaverin kanssa tai joku tulee meille, mutta yleensä menen kotiin. Bussi on aina koulun jälkeen ihan täynnä ja nukutaan Kristinan kanssa yleensä nojaten toistemme olkapäihin. Mennään siis aina ensiksi bussiasemalle ja otetaan sieltä toiinen bussi kotiin ja kotona ollaan yleensä noin 3.10, jolloin meillä onkin kotona ruoka. (Rakastan ruokaa täällä) Ruuaksi on aina riisiä. Sen lisäksi voi olla perunoita tai vihanneksia ja kanaa tai lihaa. Ainoa mikä näitten lautaselta puuttuu on vihannekset. Salaattia on, mutta sitä syödään tosi vähän. Siksi mulla onkin koulussa yleensä eväänä minitomaatteja tai muita kasviksia. Kana ja riisi on perus ruoka niin kuin meillä makaroonilaatikko. Ruuan jälkeen yleensä avaan koneen ja katson onko mua kaipailtu ja vastailen viesteihin ruuan laskeutuessa ( en siis vieläkään omista puhelinta, enkä sitä meinannut täältä edes hommata, pärjään hyvin näin). Vaihtelen jo salikamat päälle ja saatan harkita läksyjen tekemistä. Joskus saatan jopa yrittää, mutta 1000 sanan esseen kirjotus espanjaksi Venäjän ja ukrainan kriisistä ei oikein nappaa, eikä mun espanjan kielen taitokaan niin hyvä ole. Enkuksikin pitäis pinnistellä et saisin ton aikaan. No näissä tilanteissa on vaan parempi antaa opettajien luulla, että kielitaito on surkeampi kun mitä oikeasti on. Oon varma, että kauaa en enää pysty tätä tekemään ja kyllä mä oon alottanut lukemaan literaturan romaaneja espanjaksi ( sivu tunnissa+ google kääntäjä), mutta tähän asti oon kyllä antanut läksyjen mennä kielitaidon piikkiin, mikä on totta. Läksyjen teon harkitsemisen jälkeen ja helppojen tekemisen, lähden salille. Sillon kun mulla on salikortti niin oon koettanut käydä 4 kertaa viikossa, mutta tässä kuussa on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, etten ole millään ehtinyt. Kauhean salitreenin jälkeen on aina ihana fiilis kohdata 400m jyrkkä ylämäki täynnä portaita. Siinä sitten kapuan ja läähätän kun pääsen kotiin. Käyn suihkussa ja chillailen. Joskus kattelen hetken pikkuveljiä ja leikin niitten kanssa tai syötän pienemmän. Sitten syödään perheen kanssa illalla noin 8 aikaan ja katellaan telkkaria. Oon alkanut ymmärtämään jotain näistä ohjelmista. Näitten lemppari on The voice of Ecuador ja arvostellaankin aina niitä laulajia ja jutellaan siitä miten meni päivä. Mulla on tosi kiva perhe ja tullaan hyvin toimeen. Meen yleensä viimeistään 10 aikaan nukkumaan. Pakkaan huomiset eväät,tiskaan ja otan kylmän suihkun aina illalla ennen nukkumaan menoa.

Semmonen on mun perus arkipäivä. Ei kuulosta kauhesti erilaiselta kun Suomessa, mutta täämöstä mun arki täällä hetkellä on. 

Bianca, Kristina ja Naemi





Meijän peitto viritelmät aamuisin.

 

Vikassa kuvassa meijän enkun ope siis nostelee oppilaiden pulpetteja ja tuoleja kappien päälle kun muutamat oli tekemässä fysiikan koetta. Siellä oli lopuksi kaikki tavarat niiden oppilaiden lokeroista tyhjennettynä. Tää on ihan normaalia menoa luokassa. Varsinkin Enkun tunneilla, koska meidän opettaja käyttäytyy kun 13 vuotiaat pojat.

 

Kirjottelen taas parin viikon päästä lisää! Meillä on ehkä helmikuussa viikon loma kansainvälisten kokeiden jälkeen. Kirjoittelen siitäkin lisää sitten kun saadaan viralliset ilmotukset.

Año nuevo!

 

 

Oon taas oppinut uusia asioita tästä kulttuurista ja tää menee kyllä sinne hulluimpaan päähän! Uusivuosi nimittäin. Kun lähtee ovesta ulos niin vastaan tulee naisiksi pukeutuneita miehiä strippaamassa autoille, palavia nukkeja ja kunnon naamiaisasuja.

Näiltä ihmisiltä häviää häpeä kokonaan noin 11 aamulla ja siitä alkaa biletys joka jatkuu koko yön. 

 

 

Nää on siis Viudoja eli naisiks pukeutuneita miehiä pitämässä hauskaa! Mulla ei oo mitään hajua mistä tää perinne on tullut, mutta kai ihmiset vaan haluaa pitää hauskaa. Kukaan ei oo oikeen osannut selittää tätä perinnettä. No noita oli kyllä hauska katella ja 10 vuotiaat pikkupojatkin vetää kaduilla mekot päällä. Viudat alkaa päivällä ja loppuu kun aletaan polttelemaan nukkeja. Nuket eli Años Viejos symboloi siis kaikkea, joka tapahtui viime vuonna ja kaikki vanhan vuoden pahat poltetaan pois. Ennen ihmiset teki näitä kotona ottamalla vanhoja vaatteita ja laittamalla paperia sisään, mutta tästä on tullut tämmönen markkina juttu ja nyt nää muistuttaa disney- elokuvista tai muista satuhahmoista. Aluksi mietin, että kuinka törkeitä nää on lapsille kun eka ostaa jonkun ison spidermanin ja sitte menee ja polttaa sen, mutta nää lapset on ihan innoissaan polttamassa näitä myös. Kun siinä on isot liekit niin kaikki alkaa hyppimään sen yli. Aikuiset ja lapset. Mummot myös korkkarit jalassa.

 

Tälläselle näyttää katukuva:

 

Kun kello lyö kaksitoista alkaa kauhea huuto ja ilotulitus pamauttelu. Niitä ei tosin ole niin paljon kun Suomessa, koska monet on laittomia kauhean ihmismäärän takia. Suomessa on tilaa pamautella raketteja, mutta täällä ollaan niin tiheästi vierekkäin, että se on vaarallista. Kyllä niitä ilotulituksia silti näkyy. Ja perinteenä on syödä 12 viinirypälettä ja tehdä toivomus jokaista tulevaa kuukautta kohden kun syö yhden rypäleen.

 

Tämä uusivuosi oli erilainen ja unohtumaton! Ihania perinteitä täynnä.